Ihana Malaga

   Voi kurjuuden kurjuus, että pitikin ihmisen potea kammottavaa kurkkukipua, vuorottaisen tärinän ja hikoilun kera, pimeässä kopissaan, katsellen Railta, kuinka Torinossa satoi lunta ( ihan totta, elokuussa!!! ), sinä vuoden ainoana iltana, jona olisi ollut vapaata - ja Malagan ferian viimeiset tahdit!!!

   Rakastan Malagaa. Siellä on kaikkea, ja se kaikki on jotenkin konstailematonta. Siistiä, muttei liian. Ystävällistä, muttei liian. Kultturellia, muttei diivaa. Muistoja minulla on Malagasta paljonkin, tosin taisin vapauttaa itseni osasta niiden taakkaa, lähtiessäni pyhiin vaellukselle kohti vanhaa pensionaattia, jossa kerran jätettiin yhdelle suhteelle jäähyväiset. Tiedän, että pyörin aivan tuon rakennuksen nurkilla, mutta en tunistanut sitä enää, joten lienee aika päästää siitäkin tuntihotellissa vietetystä kuukaudesta irti.
Oli sekin toden totta: matkalaukkujen raahaamisesta nääntyneinä kysäisimme poliisilta, oliko lähistöllä mitään edullista majapaikkaa. Mies ohjasi meidät sisään viereiseen rappuun ja kehoitti soittamaan ovikelloa toisessa kerroksessa.

Virkavallan suosituksesta teimme näin. Oven aukaisi siisti rouvashenkilö, joka ohjasi meidät salonkiinsa, missä kaiken päällä oli pieni virkattu pitsiliina. Tiedättehän: telkkarin, pöydän, käsinojan, kissan, koiran, puhelimen- kaiken päällä virkattu pitsiliina. Olimme väsyneitä, huoneen hinta oli edullinen, sekä sijainti hyvä, joten maksoimme saman tien kuukaudesta ja asetuimme taloksi. Ilotaloksi. Tajusin sen jo samana iltana, kun hetekka natisi, ja ovi kävi tuhka tiheään. En viitsinyt sanoa miehelleni mitään; kesti pari viikkoa, ennen seikka valkeni hänelle täysin. Silloin hän avasi yhteiskäytössä olevan kylpyhuoneen oven, ja kohtasi mieltään järkyttävän näyn. Slaavilainen ilolintu istui pöntöllä pöksyt kintuissa ja banaani suussa. Nainen tervehti silloista miestäni iloisesti. Mies tyrmistyi. Minä yritin pidellä pokkaani. Siihen sekin suhde sitten osiltaan kariutui: minä kun nauran kaikelle, mitä en kiroa ;)

Jaapa jaa ja joopa joo: pitkät kynteni aiheuttavat ylenpalttisesti kirjoitusvirheitä. Siispä lopettelen. -  Sitä paitsi Espanja on jo taakse jäänyttä elämää tältä erää; terkkusia Nizzasta lähettää Suttis!