No niin on sitten Kielin kanava kierretty, lakon osuttua kohdalle, ja päivänpaisteinen Biskajakin seilattu. Siellä jossain horisontissa näkyi ihan valaiden ilmoille ruiskautamia, korkeita suihkujakin. Delfiinit antoivat vielä odottaa itseään, vaikka yrittin kuinka huhuilla, että kiskis Suttis Sandelsson teitä täällä kaipailee kovin.
Sää on lämmin. Meikäläisen tallustellessa tukisukkahousuissaan aurinkoisella kannella eräs rouvasihminen kutsui minut elehtien luoksensa. " Onko teidän pidettävä sukkahousuja tälläkin kelillä? " hän kysyi kuiskaten. Myönsin tilanteen olevan tämä, mikäli hametta haluaa käyttää. Siihen rouva tokaisi, että " eikös siinä piirakka vallan höyrysty?!" Myönsin, että näin tosiaan tapahtuu... sanoin kyllä, että sortsejakin on mahdollista käyttää, ja lähdinkin oitis niitä vaatevarastolta tilailemaan, jottei tarvitse piirakka höyryten vastaisuudessa tarpoa.
Niistä sortseista tulikin sitten mieleeni tarina siitä, että kuinka minusta tulikaan Suttura l. Suttis. Sinä päivä vallitsivat myös piirakan höyrytys kelit, joten olin sonnustautunut beigeihin sortseihin ja valkoiseen paitaan aamuaskareita toimitellessani. Nuo askareet vaativat muutaman kerran edes takaisen kävelyn portaissa. Eräs duunikaveri oli minun nähnyt siinä jo pariin otteeseen kipittävän, omia hommiaan touhuillessaan. Seuraavalla kerran minut taas nähdessään päätti hän tervehtiä huudahtamalla " Morjens suttura! " rappusia ylös kapuavalle selälleni. Käännyin... niin no, en. Koska sutturaksi olikin tullut tituleeratuksi, eräs vanhempi rouvashenkilö, joka oli kesäpäivän kuniaksi sonnustautunut saman väriseen sortsiasuun, kuin yours truly työn sakarikin. Tervehdyksen huutelija oli siinä sitten anteeksipyyntöjä soperrellut, ja hämmästynyt daami jatkanut matkaa, mutta nimitys tarttui minuun, kuin läski grilliin.
Erään toisen kerran satuin samaan hissiin herraspuolisen asiakkaan kanssa, joka loihe lausumaan että " No mitäs Sandelsson? " Sanoin, että mitäs tässä.
Muuta Sandelssonia en tiedä, kuin ruunatun suomen hevosen, joka sekin on ravannut autuaammilla radoilla jo kauan, joten mene tiedä, tuliko herralle koni mieleen naamastani, vai mistä moinen tervehdys? Sandelssonkin minä nyt sitten kuitenkin olen.
Kaikenlaista... Onhan minulta sellaistakin kysytty, että astunko illan tullen estraadille slaalom- asussa??!! Aika vähän on kyllä tullut hiihdeltyä, että ei ole releet matkassa, mutta jospa saisin vaikka savusukellusasua lainaksi, niin voisi kai tuota pienen shown vetästä.
Höyryävä piirakka... tuli lollitus :D
VastaaPoista