Minä olen saari-ihminen. Rakastan meren läheisyyttä, sitä kuinka se kiihottaa mielikuvitusta; jossain sen takana on toinen maa, toinen todellisuus. Kaukaisten saarten eristyneisyyden tunnelma, kaukana kaikesta olemisen rauha, tekee minutkin tyyneksi. Se venyttää ajan loputtomaksi, melkein kuin ei sitä olisikaan. Saarilta löytyy usein myös omalaatuista kauneutta, kohisevaa hiljaisuutta, ja mielenkiintoisia tarinoita.
Kauan sitten, kun eläimet osasivat vielä puhua olivat lehmä, vuohi ja koira menossa yhdessä juhliin. Juhlapaikka ei ollut aivan lähellä, joten eläimet päättivät tilata itselleen taksin. Jo ennen taksin saapumista lehmän osoitteeseen, missä ystävykset olivat etkoilla, sovittiin, että jokainen maksaisi oman osansa taksin hinnasta.Matkalla juhlapaikalle vuohi huomasi varansa vähäisiksi, joten se pötki heti taksin pysähdyttyä matkoihinsa. Lehmä ja koira kömpivät autosta ulos häkeltyneinä. Lehmä maksoi matkasta oman osansa. Koiran tehtäväksi jäi maksaa tiehensä sännänneen vuohenkin osuus. Niinpä se joutui kaivamaan lompakostaa suuren setelin. Koira kumartui ojentamaan rahan avonaisesta ikkunasta taksikuskille.
Epärehellinen suhari ei antanutkaan koiralle vaihtorahoja, vaan kaasutteli pikapikaa matkoihinsa!
Ja katso: vielä tänäkin päivänä pötkivät vuohet määkien pakoon autoilijoita. Lehmät jähmettyvät auton eteen niille sijoilleen, koska tietävät olevansa kuskin kanssa sujut - ja koirat juoksevat hakkuen autojen perässä, vaatien saamatta jääneitä vaihtorahojaan takaisin.
Tämän eläinten käytöstä valaisevan tarinan kertoi minulle kerran Praialla Xavier. ;)
 |
| Boa noite! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti