Sutturan perusperjantai

    Nyt onkin tullut aika esitellä  Suttura Sandelsson, ystävien kesken Suttis vaas. Tämä alter egoni, vai olisiko sittenkin subi...-on vielä aavistuksen verran blondimpi ja ripauksen verran happygoluckympi. Tai ehkä enemmänkin happygoeswhatthefuck ;)

   Sutttiksen elämä etenee tunnuslauseenaan " aina ei ole vaikeaa, joskus on vielä vaikeampaa ".

  Sinä aamuna Sandelsson heräsi jo anivarhain, kello ei tainnut olla viel edes 9:30, sillä hänellä oli menoa. Suttura suhahti sängystä ylös heti kahden torkutuksen jälkeen, niin reipas hän oli. Aamupuuhien ollessa jo hyvällä mallilla, loisti lompakko poissaolollaan.
 " Eih " ajtteli Suttis " taisin jättää sen illalla autoon ". Siltä seisomalta hän nappasi avaimet naulasta ja säntäsi ulos. Lompakko löytyi autosta, joka ei ole kunnon lompakoiden yöpymispaikka ollenkaan, ja iloisena Suttura kipitti kotiovelleen.
Ovi oli kiinni, luonnollisesti, ja kotiavaimet turvallisesti oven sisäpuolella. Ei puhelinta, ei kotiavainta, ei paljon aikaakaan enää. Auton avain ja lompakko kädessä, pihatossut jalassa.


 Suttiksella on ystävätär, joka asuu vain kivenheiton päässä, ja jolla on vara- avain hänen asuntoonsa. Mielessään rukoillen, että ystävä olisi kotona, hän kipitti matkaan kohti tämän asuntoa. Kyllä vain: kipitti, vaikka autonavaimet olivat kädessä ja kello tikitti... Alaoven koodi oli vaihdettu. Epätoivoissaan Sandelsson huusi ystävättärensä nimeä kohti tämän suljettuja ikkunoita. Ei vastausta.
 Mikä eteen? Takaisin kotipihaan hakemaan auto, ja kaasu pohjassa kaverin miesystävän asunnolle. Mikä ihme sen ovinumero lienee? Mikä edes sukunumi? Suttis soittaa summittaista summeria. Mies ääni vastaa ja kuuntelee epäileväisenä. " Tota, Suttis täs moi. Mä en nyt tiedä onks tää ollenkaan oikee ovikello jota soitin, mut etsin frendiäni..." Lopulta mies avaa oven ukaasin " et sitten mene muualle kuin ykkös kerrokseen " (??) saattelemana. Aulassa sekava pyörintä jatkuu, kunnes miehen sukunimi kuin ihmeen kautta kristallisoituu Suttiksen mielessä. Taas soi ovikello. Vain koirat vastaavat haukulla. Sandelsson ei kuitenkaan luovuta, vaan säntää talon toiselle puolelle ja aloittaa huutelun päivän toisen parvekkeen alla. Hetken kuluttua rakastavaiset heräävätkin, Suttis selittää tilanteen, ja vara-avainta lähdetään hakemaan. - Loppu hyvin, kaikki herätetty. Matkaan Red Devil, kaunistautuminen odottaa!
 Kissalleen antamaansa kuolemantuomiota sureva Suttura lähtee Inglottiin meikattavaksi, mikä on varsin miellyttävä kokemus. Sitten mennään ravintolaan. Kokemus ei ole miellyttävä.

Ennen meikkiä

Ruoka tuodaan pöytään. Ennen juomia. Se, ruoka siis, on kylmää, vaikei pitäisi. Eväs lähtee takaisin keittiöön. Seuralaisen jo lopetettua, Sutturan uusi annos tulee pöytään.

Meikattuna

 Bissen toimittaminen on kestänyt niin kauan, että Suttis toteaa ettei enää tahdo sitä lainkaa, minkä jälkeen hänelle tuodaan olut kaksi kertaa, kahden eri henkilön toimesta. Juoma lähetetään toistuvasti pois. Vielä kolmas henkilö kysyy " haluaisitko nyt siis sen oluen?". Kenraali Sandelsson ärähtää! Syö juustokakkua, juo capuccinoa palkaksi kärsimyksistään.



 Siis nyt mä en kestä! Kakkukin on aivan liian makeaa!!