45 is the new 18: Happy goes sad- and happy again

Heräsin, taas, varsin myöhään, kuten teinit yleensäkin.
Katsoin koneelta Family Guyta - ja itkin. Sori vaan tekijöille, tiedän, että nauru on se tavoiteltu reaktio. Ei täältä, ei tänään!
Paistakoot vaan aurinko, olkoot maailma mahdollisuuksia, ihania värejä ja rakkautta tulvillaan- en ole kiinnostunut! Olin kuin aito murrosikäinen, joka sulkeutuu huoneeseensa, pitää verhot ikkunan edessä koko päivän, syö roskaruokaa ja itkee. Jos olisi nyt minä kuten oikeasti oli 15-vuotiaana, huudattaisin Hanoi Rocksia, mutta nykyisessä tilassani katsoin siis läppäriltä lemppari ohjelmaani ( vihasin sitäkin ) ja pillitin. Eikä se johtunut hormooneista ( tai mene ja tiedä ), vaan luopumisesta.
Jätän hyvästejä Otolle, niin kuin pois matkustavalle rakastetulle yleensäkin: nauttien katkeransuoloisista viimeisistä ajoista yhdessä- ja purskahtaen välillä hillitttömään itkuun. Itku voi yllättää hampaita pestessä. Se voi yllättää roskia viedessä. Varmasti kuin vuorovesi kyyneleet joka tapauksessa tulevat.
Raivostuin kaverillenikin, kuten nuorena konsanaan. Emme riidelleet; löin luurin kiinni ja lähetin tekstarin perään. Joo, joo lapsellista, mutta sanottakoon, etten sitä suuttumusta tyhjästä polkaissut, olen hautonut sitä jo kauan. Tänään se meni ikään kuin muun angstin kanssa samaan piikkiin.
Onneksi nykyään ei sentään ole finnejä. Toisaalta finnit ovat aika pieni riesa verrattuna kalkkunan helttaan ja särky& co:n alituiseen seuraan, aaaaaaaarrrrrrrrrrrrrrgggggggggggghhhhhhhhhh!

Jos en olisi uskaltautunut auton rattiin uuden nuoruuteni kynnyksellä, olisin tuskin myöskään alkanut ratsastamaan uudelleen, useimmat tallithan sijaitsevat heikkojen liikenneyhteyksien päässä. Aloin ajaa, aloin ratsastaa, ja, kaukaa viisaasti, olin varannut itselleni täksi illaksi kahden tunnin maastoratsastuksen issikkatallilla.
Siis, jos en olisi alkanut ajamaan, en olisi alkanut ratsastamaan, ja katsoisin vieläkin Family Guyta itkien! Mutta koska älysin ( ja rohkenin!) aloittaa autoilun uudelleen on sad happy jälleen!
Kolmen tunnin puuhastelu hevosten kanssa ja sen päälle vielä uinti kesän lämpimässä vedessä tekee ihmeitä. Ihanaa on asua maassa, jossa ei kenelläkään, koskaan ole pitkä matka maalle!