Terkkuja Suomen Tampereelta

Löytö Visbystä

 Kaksi viikkoa on jo tullut lomailtua, ja niin kiirettä on pitänyt, etten ole saanut edes yhtä blogitekstiä aikaan... Ja nyt on sitten asiaa niin pää pullollaan, jottei tiedä mistä alottaisi.

Otto- enkeli by Merja

   Alusta kai, eli siitä, ettei meinannut itkusta tulla kotimatkalla loppua, kun tiesin, ettei Otto enää kotona mua odottaisi. Heti kun oltiin sinivalkoisten siipien kyytiin päästy, niin aukesi meikäläisellä hanat.      Myötätuntoinen lentoemäntä kertoi, että niin käy usein, kun ihminen on menossa ekaa kertaa takaisin kotiin, josta joku tärkeä otus puuttuu. - Rajuin itku ja hammastenkiristys oli kuitenkin edessä vasta kotona. Täällä kun Otto- kisun uurna odotteli pahvilaatikkoon pakattuna...
 Kyllähän se siitä sitten. Vaikka vieläkin toki odotan sen ilmestyvän jostain, kun jääkaapin ovi narahtaa tai joku kupponen kilahtaa. Vaan poissa se on, joten oli pakko ryhtyä heti hommailemaan kaikenlaista, jottei suru ja voimattomuus saisi valtaansa.  
   Kun yrittää paeta murheitaa ankaraan tekemiseen, niin helpostihan siinä sitten käy niin, että meinaa unohtaa vallan kokonaan levätä. Ottaa omaa tilaa ja aikaa, joista ei töissä saa nauttia kuin varsin säännösteltyinä annoksina. Mulle tuli sitten pieni flunssa, että älyäisin edes tämän yhden päivän olla vaan kotona. Kyllä kroppa neuvoo, jos sitä vain kuuntelee.

"Naiset kun vanhenee, kaula-aukot suurenee"

  Mansessa kävin pitelemässä paria kattia sylissä, ja siinä samalla vähän hummailemassa kissojen omistajan kanssa. Käytiin ravintola Huurupiilossa, jossa stand upin harrastajat kuuluvat käyvän joka kuukauden  " ekana keskiviikkona kokeilemassa matskuaa. Suurimmaks osaksi läppä oli ihan hyvää, ja jopa hyvää hyvää ;), mut kyllä muutama juttu meni aikalailla alle riman ( pedofilia ja natsismi on vähän vaikeita huumorin aiheita, eli kokemattomien esiintyjien ei kannattais sellasia juttuja ehkä pahemmin viljellä- jos ei välttämättä kokeneidenkaan ). Me koetettiin kovasti osallistua, mut muuten oli katsojien mukana olo aika vaisua. Se on tietysti sääli stand upin kyseessä ollessa.
   Tampereen kevyen kulttuurin tarjonta oli muutenkin vallan mainiota keskiviikko illaksi. Nähtiin jonkun The Voice of U.Ksta ponnahtaneen mimmin veto  " jossain paikallisessa pubissa ". Gimma esitti settiä aika laidasta laitaan, ja hiukan horjahtavin koropohjin siinä tuli jorailtuakin. Meitsin makuun oli erityisesti " Rhiannon" sillä tytön ääni muistutti aikalailla Stevie Nicksin soundia, tuntumatta kuitenkaan matkitulta. ---      Yömyöhän hodarikin oli kuin tanskassa konsanaan.
   Krapula- mätölle mentiin sitten Siipiveikkoihin, joka nauttii käsittääkseni jonkinlaista kulttisuosiota tamperelaisten keskuudessa. En pettynyt sielläkään. ( Yksi iso miinus paikkakunnan silmäätekeville kuitenkin: Tampesterissa rokotetaan aivan hävyttömästi parkkimaksuja!! Eiks liikkeyritysten, jotka toivoo itselleen asiakkaita, pitäs edes parkki niille pokille tarjota?? Hävytöntä rahastusta! Iski oikein parking rage!! ) - Että sellasta tällä kertaa. Nyt meen tohon sohvalle rojottaan Oivan malliin!

Oiva