10 päivää skandinaviassa eli elää ja syödä pohjolassa

Johan sen sanoo kaakaoputelin etikettikin: CLASSIC!!

  Alkaa taas merenkulkijan loma laskea loppuaan kohden.

Tällä kertaa olen viettänyt, tavoistani poiketen, suuren osan lomastani poissa kotoa; enpä tiedä, olisinko hiukan vältellyt koti-kultaani, nyt kun Otto- kissan poissaolo on vielä niin tuntuvasti läsnä... Oli miten oli, suunnittelin itselleni tähän syksylle reilun viikon pituisen Scandinavian Tourin reittinä Helsinki- Tukholma- Kööpenhamina- Oslo- Kööpenhamina- Helsinki. Taival taittui niin lentäen, junalla kuin laivallakin, ja matkan tarkoituksena oli sekä sukulaisten että ystävien tapaamisen ohessa nauttia kiireettömistä syyspäivistä.

   Ensimmäiseen etappiini, Tukholmaan, saavuin aurinkoisena perjantaiaamupäivänä. Aamuntorkkuna en ollut kotona syönyt mitään, ja lyhyen lentomatkan nukuin, joten jättäessäni matkalaukkuni Tukholman asemalle säilytykseen, olin jo sudennälkäinen. Suunnistin kohti ydinkeskustaa. Klara Kyrkanin seinän köynnökset hehkuivat kaunista ruskaa auringossa, joten ajattelin kulkea kirkonpihan poikki. Ja siinä sitten seisoin suoraan leipä/soppajonon jatkeena. Vaikka nälkä kurnikin suolissani, hiippailin hiukan vaivautuneena sekalaisen seurakunnan lomitse matkoihini.
   Takuuvarma tankkauspaikka mielessäni kiiruhdin kohti Kulturhusetin alakerrassa sijaitsevaa ravintola Nooshia. Paikka tarjoaa 99 kruunun sopuhintaan monipuolista aasialaispuhvettia susheineen kaikkineen. Hinta sisältää myös alkoholittoman juoman, ja ruoka on oikeasti hyvää. Lounas alkaa arkisin klo 11, ja klo 11.20- 12.50 vapaat paikat ovat jokseenkin kortilla.

Åhlensin terrassilla ei saa, ännu, viiniä.

Seuraavana päivänä shoppailtiin ( huonolla menestyksellä. Taidan olla utshoppad tällä erää...). Ostoskierros päättyi vanhaan kaupunkiin, jossa puitteet ovat usein vetävämmät, kuin ruoka, saati hinta (tosin: pitkään Gamla Stanissa toiminut Trattoria Ristorante Michelangelo on paras italialainen ravintola, johon olen koskaan pohjolassa eksynyt. Ravintola on säilyttänyt loistavasti sekä italialaisen tunnelman että maut halki paukkupakkasten ja turistivirtojen! ). - Tällä kertaa suorimme Restaurang Nouriin, missä ruoka oli kohtuullista, hinnoittelu kohtuutonta ja palvelu ammattitaidotonta ( laskukin tuotiin pöytää jo pariin otteeseen, ennen kuin sitä ehdimme pyytää ensimmäistäkään kertaa ), MUTTA jälkiruuaksi nauttimani vadelma-juustokakku oli kertakaikkiaan loistavan herkullinen, etten sanois TOPPEN :)

   Maanantaina matkustin sitten junalla halki maiseman, joka ensin virttyi sateen syleilyssä ja taipui Hässleholmin tietämillä auringon suuteloon ;)

   Matkan ajan lueskelin Valtaojan Kaiken käsikirjaa aina Malmöhön asti, nautiskellen matkallaolon tunteesta. Perillä vaihdoin Östersundin junaan ( ylitin The Sillan! ) ja tuota pikaa haahuilinkin Kööpenhamina Hlla.
  Ensihätiin syötiin tyypillistä tanskalaista jokajätkän ruokaa ( = läskiä ja punakaalia, täysjauhelihapullaa ja paistettua munaa ja sen sellaista kevyttä pöperöä ) edullisessa pikku kuppilassa Vesterbrossa. Palan painikkeeksi naukkailtu olut sipaistiin suoraan pullonsuusta ja rööki paloin vahadyykkejen ääressä. Kun masu oli täynnä tulikin sitten siirryttyä aseman kupeessa jo kolmen omistajapolven ajan sijainneeseen Jernbanecafehen. Siellä on muutamat kerrat tulomaljoja (kaljoja) kohoteltu, ja jokuset lähtöitkut itketty, ajan humistessa menojaan.      Wonderful Copenhagenissa on muutamia näitä ihania asioita, joiden olemassaoloon voi aina luottaa. Päärautatieasema nurkilla pysyäksemme, ja ravintolabisneksestä yhä puhuaksemme, niin vaikka Istedgade ei enää olekaan aivan entisensä ( pakko kai sanoa, että onneksi, vaikka jotenkin yhä kaiholla ajattelen nuoruuteni Postiljoonenia, joka myös gröönlannin suurlähetystönä tunnettiin! Kippis vaan kaikkille, jotka mestan muistavat! ), on ravintola Shezan pitänyt pintansa jo vuodesta 1973, jolloin tuo Kööpenhaminan ensimmäinen pakistanilainen ravintola on avannut ovensa. Istedgaden ja Viktoriagaden

kulmassa olen ensimmäisen kormani itse tainnut syödä silloisen poikakaverini kanssa, vuonna 1988. Sisustus on toki sittemmin uusittu, vaikkakin kattolamput taitavat olla yhä samat. Palvelu on loistavaa, muttei tyrkkyä, ja manteleilla sekä mangolla maustettu lammaskorma, sitäkin parempaa! Päälle vielä makea, kardemummalla maustettu pakistanilainen kahvi- ja kyllä maailma on sentään mahtava paikka!!

  Koska ihminen ei elä pelkästä leivästä, eikä edes makkarasta tai lammaskormasta, on kulttuurillekin toki annettava aikansa. Siispä kohti Ishöjtä ja modernintaiteen museo Arkkenia, jossa odotti katsojaansa aivan loistava Frida Kahlo- näyttely.

Minä ja idolini ylitse muiden. Kuvan on ottanut Tuija.

   Seuraavana päivänä Carsbergin Uuteen Glyptoteekkiin ihailemaan patsaita ( miksi, voi miksi, niihin ei saa koskea??!! Nimim. kinesteettinen ), tanskan kultaisen kauden maalauksia, sekä mielenkiintoista nykytaidetta otsikolla Hybridi. - Arkenissa olin sortunut ostamaan Frida- ikonin, joka oli syntisen kallis, mutta onneksi en siellä höyrähtänyt lisäämään kirjakokoelmaani: sama taidekirja maksoi nimittäin glyptoteekissä huomattavasti vähemmän, kuin Arkkenissa- sehän oli toki pakko sitten ostaa.

Glyptoteekin talvipuutarhassa.

 

Norjan lautalla saatiin poreilla lämpimästi kuutamossa.

 

   Niin saapui taasen perjantai ja aika lähteä viikonlopun viettoon risteillen! DFDSn Pearl Seaways here we come!! Tarkoituksena oli katsastaa, onko meno yhtä messevää, kuin täällä meidän huudeillamme. Ei ehkä ihan ollut, vaikka joku pudottikin housunsa kesken tanssin, ja toinen häipyi buffasta maksamatta... Hirvittävän kallista oli, että tiedoksi vaan niille, jotka nurisevat kotoisten buffiemme hinnoista, että köbä-oslo välillä noutopöytä maksoi neljäkybää, eikä hintaan sisältynyt minkään valtakunnan juomia. Niin just, ei edes sitä vettä, josta meidän on niin vaikea maksaa, saati kahvia. Buffa oli kyllä melko maittava. Varsinkin kylmä kalapöytä oli totuttua monipuolisempi ja sangen freesi.

Monitasoista taidetta ;)

   Aikaa öljymaan pääkaupungin tutkailuun oli vain kuutisen tuntia, joten kaverit tavattiin ja linnanpuistot katseltiin makkaran voimalla- just SEN grillimakkaran, joka on kiedottu pekoniin,naminam!

 

Lähijunien matkakortti-systeemi takkuaa.

 Kööpenhaminasta vielä mainittakoon ostoskeskus Fisketorvet, joka kätkee uumeniinsa paljon niin tarpeellista, kuin tarpeetontakin tavaraa. Ja nopeita noutopöytäruokailun mahdollisuuksia, melko edullisesti. Tosin kaikista juomista- myös vedestä- veloitetaan täälläkin aina erikseen.

Kalatorin kalaparvi

Minä testasin välimerellisen Cyprus- kuppilan. Palvelu oli iloista, ja ruokakin hyvää, jollei oteta huomioon hiusta, jonka omasta satsistani noukin. En viitsinyt pilata ruokailukumppanini ruokahalua, enkä omaa päivääni, joten jatkoin syömistäni työntäen moisen pikkuseikan lautasen reunan yli.
   Jokainen varmasti tietää, etteivät pohjoismaat ole juuri ne edullisimmat matkailumaat edes euroopassa, saati maailmassa. Hinnan takia kukaan tuskin matkaan lähteekään, vaikka matkat saattaakin nykyään saada puoli-ilmaiseksi. Itse maksoin suomessa 12 kilometrin taksimatkasta kolme euroa enemmän, kuin lennosta hki-sto, ja seitsemän euroa vähemmän, kuin lennosta kbh-hki, että siihen malliin.
Siis ei hinnan, mutta kulttuurin- ja ehkä vähän ruuankin, ja varsinkin hyvien, kivojen ihmisten takia, joskus kannattaa jäädä lähimeren tuntumaan!

 

Terkkuja Suomen Tampereelta

Löytö Visbystä

 Kaksi viikkoa on jo tullut lomailtua, ja niin kiirettä on pitänyt, etten ole saanut edes yhtä blogitekstiä aikaan... Ja nyt on sitten asiaa niin pää pullollaan, jottei tiedä mistä alottaisi.

Otto- enkeli by Merja

   Alusta kai, eli siitä, ettei meinannut itkusta tulla kotimatkalla loppua, kun tiesin, ettei Otto enää kotona mua odottaisi. Heti kun oltiin sinivalkoisten siipien kyytiin päästy, niin aukesi meikäläisellä hanat.      Myötätuntoinen lentoemäntä kertoi, että niin käy usein, kun ihminen on menossa ekaa kertaa takaisin kotiin, josta joku tärkeä otus puuttuu. - Rajuin itku ja hammastenkiristys oli kuitenkin edessä vasta kotona. Täällä kun Otto- kisun uurna odotteli pahvilaatikkoon pakattuna...
 Kyllähän se siitä sitten. Vaikka vieläkin toki odotan sen ilmestyvän jostain, kun jääkaapin ovi narahtaa tai joku kupponen kilahtaa. Vaan poissa se on, joten oli pakko ryhtyä heti hommailemaan kaikenlaista, jottei suru ja voimattomuus saisi valtaansa.  
   Kun yrittää paeta murheitaa ankaraan tekemiseen, niin helpostihan siinä sitten käy niin, että meinaa unohtaa vallan kokonaan levätä. Ottaa omaa tilaa ja aikaa, joista ei töissä saa nauttia kuin varsin säännösteltyinä annoksina. Mulle tuli sitten pieni flunssa, että älyäisin edes tämän yhden päivän olla vaan kotona. Kyllä kroppa neuvoo, jos sitä vain kuuntelee.

"Naiset kun vanhenee, kaula-aukot suurenee"

  Mansessa kävin pitelemässä paria kattia sylissä, ja siinä samalla vähän hummailemassa kissojen omistajan kanssa. Käytiin ravintola Huurupiilossa, jossa stand upin harrastajat kuuluvat käyvän joka kuukauden  " ekana keskiviikkona kokeilemassa matskuaa. Suurimmaks osaksi läppä oli ihan hyvää, ja jopa hyvää hyvää ;), mut kyllä muutama juttu meni aikalailla alle riman ( pedofilia ja natsismi on vähän vaikeita huumorin aiheita, eli kokemattomien esiintyjien ei kannattais sellasia juttuja ehkä pahemmin viljellä- jos ei välttämättä kokeneidenkaan ). Me koetettiin kovasti osallistua, mut muuten oli katsojien mukana olo aika vaisua. Se on tietysti sääli stand upin kyseessä ollessa.
   Tampereen kevyen kulttuurin tarjonta oli muutenkin vallan mainiota keskiviikko illaksi. Nähtiin jonkun The Voice of U.Ksta ponnahtaneen mimmin veto  " jossain paikallisessa pubissa ". Gimma esitti settiä aika laidasta laitaan, ja hiukan horjahtavin koropohjin siinä tuli jorailtuakin. Meitsin makuun oli erityisesti " Rhiannon" sillä tytön ääni muistutti aikalailla Stevie Nicksin soundia, tuntumatta kuitenkaan matkitulta. ---      Yömyöhän hodarikin oli kuin tanskassa konsanaan.
   Krapula- mätölle mentiin sitten Siipiveikkoihin, joka nauttii käsittääkseni jonkinlaista kulttisuosiota tamperelaisten keskuudessa. En pettynyt sielläkään. ( Yksi iso miinus paikkakunnan silmäätekeville kuitenkin: Tampesterissa rokotetaan aivan hävyttömästi parkkimaksuja!! Eiks liikkeyritysten, jotka toivoo itselleen asiakkaita, pitäs edes parkki niille pokille tarjota?? Hävytöntä rahastusta! Iski oikein parking rage!! ) - Että sellasta tällä kertaa. Nyt meen tohon sohvalle rojottaan Oivan malliin!

Oiva