Nyt on kuitenkin taas Sutturan merinaisen epävarmaan elantoon tottuminen. Kaikessa on puolensa; ankeassa harmaudessa, ja runsaassa vapaa-ajassa tämä, siis että voi istua alas ja antaa ajatuksen lentää, mietiskellä maailmaa.
Muutama aika sitten, lähdin ihan huvikseni merimatkalle. Reissu oli varsin mukava, mutta yhden opettavaisen tuliaisen sain sieltä mukaani.
Pitkät kilometrit ja merimailit jo erilaisissa tilanteissa asiakaspalvelijana hääränneenä, olen toki tottunut kuulemaan kaikenlaista. Asiakkailta, kanssaduunareiden lausahtamina- ja ihan omastakin suustani loikanneina.
Lausahdus, joka aina osoittaa asiakaspalvelijan elävän vahvasti hetkessä on iloinen " näkemiin, kiitos ", kun palveluntarvitsija vasta astuu ovesta sisään. Tai väärään vuorokauden aikaan kohdistuva tervehdys. Siis esimerkiksi " hyvää yötä " aamulla kello 8 tai vastaavaa.
- Anteeksi, saisinko hammastikkuja?
- Herra on hyvä ja työntää siitä vaikka joka väliin.
sekä
- Tarjoilija, tarjoilija!
- Mä en oo tarjoilija, vaan laborantti!
tai
- Ottaisin 12cl punaviiniä.- Ota koko pullo, näytät sen verran janoiselta, ei tarvi sitten koko ajan tiskillä ravata.
ovat esimerkiksi omia kaikkien aikojen " suosikkejani ".
Mutta palataanpa siis naapurimaahan suuntautuneeseen reissuuni.
Herkkusuu kun olen, ei minulle ole matkaa ilman konditoriaa. Siispä suuntasin kulkuni perinteikkääseen pikku suklaapuotiin. Nuori nainen tiskin takana tervehti minua sangen iloisesti ja palveli muutenkin oikein ystävällisesti. Hänen työtoverinsa vaikutti hiukan kömpelöltä, läikytellen juomia ja sitä rataa, mutta en varsinaisesti kiinnittänyt tämän toisen neidin touhuihin huomiota.
" Kolleegani on hiukan hermostunut, hän pelästyi juuri " kanssani asioiva tyttö sanoi, mitä en sitäkään noteerannut muuta kuin poissaolevalla hymyllä; suoritinhan juuri tärkeää tehtävää, eli valitsin leivosta! Kun olin valintani tehnyt, tarjoilijatar lupasi hetken kuluttua toimittaa tilaukseni pöytään. Niin tapahtuikin. Leveästi hymyilevä neiti toi tilaukseni, ja kumartui puoleeni luottamuksellisesti. " Anteeksi vielä kaverini puolesta, mutta hän on vähän hysteerinen. Hän näki nimittäin äsken meidän keittiössä hevosen kokoisen rotan." Hetken näytin varmaan hiukan tyrmistyneltäkin, mutta jotka minut tuntevat, tietävät kyllä mitä sitten tapahtui. Minua alkoi naurattaa. Vaivoin sain pidettyä haluni hirnua ääneen kurissa. " Jaa-a, ei se sitten mikään ihme ole, että kädet vähän tärisevät " sanoin, ja mietin, että olisiko minun pitänyt neuvoa tyttöä olemaan kertomatta kahvilan rottatilanteesta asiakkaille. Edes tällaisille helposti lähestyttäville, kuin minä. Ajattelin kuitenkin, ettei se liene tarpeen. Tuon opetuksen annan nyt teille, olkaa hyvät. Torakoistakaan ei kannata asiakkaille välttämättä mainita, vaikka kyllä niitäkin tullut pöydiltä huiskittua.
Hyvällä halulla söin leivokseni. Rottia on kaikkialla, selväähän se. Ja aina välillä niitä loikkii suistamme, tai sammakoita ainakin.
