Epävarmuuden sietämätön varmuus

                                        . Oikein mahdollisuusrikasta vuotta 2014 kaikille!
   Niin se on tosiaan vuosikin ehtinyt vaihtua sitten viime kirjoittaman. Olen ollut vähän laiska, ja vähän niin ahkerakin, etten ole ehtinyt tänne kirjoitella. Sillä kuten otsikkokin antaa ymmärtää niin mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma, ja sitä lajia on nyt riittänyt Sandelssonin elämässäkin oikein joka saralla, niin ettei meinaa mukana pysyä. Ja ajatuksiahan se on herättänyt. Mikä on toki hyvä asia, aivotoiminnan aktivoituminen.
  Meitä ihmisiähän on montaa lajia, ja yksi oivallinen tapa lokeroida ( sekös se vasta onkin meistä hauskaa!! ) toisiamme on se, miten hyvin kestämme epävarmuutta. Mielestäni päätyyppejä tässä lajissa on kolme:
 Jotkut repivät oitis ihokkaansa ja lyövät puukkonsa pöytään, kun alkaa näyttää siltä, ettei joku asia menekään ihan suunnitelman mukaan.
Jotkut lähtevät analysoimaan ja ovat hyvinkin rationaalisia, miettivät miten saisivat esiintyvät epävarmuustekijät eliminoiduiksi.
Ja jotkut vain lipuvat eteen päin elämän lainehilla, sillä varmaa on, ettei mikään muu ole koskaan aivan sata varmaa, kuin se, että kerran täältä kaikki lähtöpassit saadaan. Minä kuulun jälkimmäiseen joukkoon. Olen huono rutiineissa, ja oikein varma, on usein myös jokseenkin rutiininomaista.

 Epävarmuuden sietämisessä auttaa se, että on varma itsestään. Omasta oikeutuksestaan oikeammin, jos niin haluatte. Että tietää olevansa yhtä loistava, säkenöivä, miellyttävä, osaava, tietävä etc. ihminen, huolimatta siitä, miksi ulkoiset tekijät muuttuvat. Eli jos tulee monoa, olet silti yhtä hyvä työntekijä ja arvokas ammattilainen, kuin ennen monojen saantiakin. Ansaitset uuden työpaikan- ja saat sen. Et ehkä heti, mutta silloin sinun pitää muistaa kaikki ne kurssit, jotka olit aikonut käydä, sitten joskus kun on aikaa, kaikki ne kirjat, elokuvat, kaukaiset ystävät, joille ei ole muka ollut aikaa.

Tai kun lemmenasioissa karahtaa kiville, pitkän yhteisen seilauksen jälkeen. Jos tiedät olleesi paras mahdollinen oma itsesi ( no joo, pieniä lipsahduksiakin sallitaan, muttei mitään isoa) ihmiselle, joka ei tahdo enää kanssasi jatkaa, niin tiedät myös, että hän lähtee oman itsensä vuoksi, ei sinun. Ei se ehkä kivaa ole, mutta tunnet oman oikeutuksesi omana itsenäsi, joten voit hyvillä mielin tepastella eteen päin- ja kas taas on uusi kevät ja rakkauskin rehottaa!
  Joopa joo, ja helppo sanoa, ajattelee tässä jo monikin. Mutta ei. Ei ole helppo edes sanoa. Kyllä se opettelua vaatii, että saa moisia juttuja pokerinaamalla, ja itse niihin uskoen, sanottua.
Tiukan harjoittelun tuloksena olen oppinut olemaan onnellinen, ja luottamaan itseeni. Siihen ei muuta vaadita kuin oman ajattelun muuttamista myönteisemmäksi ja tyytyväisemmäksi. Huomion kiinnittämistä siihen, mikä on hyvin. Tyytyväisyyttä siitä mitä on, sen sijaan, että suree vain kaikkea, mitä ei ole. Asioiden tarkastelua globaalissa perspektiivissä, oman napanöyhdän nyppimisen sijaan. Muuta ei tarvita, mutta se on paljon.

 Jokaisella on yksi, ja vain yksi, asia, johon taatusti voi vaikuttaa. Oma ajattelu, oma itse. Ollakseen onnellinen on oltava varma siitä, että siihen on syytä. Uskon vankasti, että aina löytyy joku syy olla tyytyväinen elämäänsä, ja omaan itseensä. -Silti: epävarmuuden ohimenevät tunteet sallitaan, sillä epävarmahan on kuitenkin ainoa, mikä on aivan varmaa ;)
  Rakkautta kaikille näinä epävarmoina aikoina toivottaa Sandelsson!